Puhelimet ja puoli ruokaa

 

Puheaikaa ei koskaan ole riittävästi ja suu käy joskus reilumminkin kuin vain säkkiä myöden. Puhettako vain vaiko jotain sanomistakin, oli niin tai näin, niin hyvä puhelin on kuitenkin aina poikaa. Tuskin on sellaista väkeä nykyään joka ei puhelinta taskuunsa laittaisi, ja miksi olisi, onhan ihminen tehty toistensa kanssa puhumaan ja seurustelemaan. Jo aikoinaan palokunnassa opetettiin, että jos potilas puhuu ja pölisee, niin kyllä se ainakin jossain määrin perusterve on. Sitten jos puhe loppuu eikä ääntäkään tule, niin sitten on tosi kyseessä ja kiireen vilkkaa valot vilkkumaan ja kuviot käyntiin.

Elektroniikka on vallannut puhelimet niin täydellisesti, ettei analogisia kaapeleita pitkin enää kukaan puhu eikä pukise. Bitti liikkuu ja puhelimet siirtää äänen lisäksi kuvaa ja tekee tarkkaa analyysiä sisällöstä, tilanteista ja jopa ennustaa tulevaakin sen verran kun tohtii ja sopivaa on.

Puhelimen hankinnassa kannattaa olla tarkkana, että ominaisuudet on kuten olla pitää. Liikaa on tietysti liikaa, eikä puhelin tietenkään saa käyttäjäänsä vastaan pelata. Jokin halpa kapula saattaa vuotaa kuin seula, pistää jopa yhteystiedot, kuvat ja lokit myyntiin mustille markkinoille. Siinä joutuu yksityisyys ja tietoturva koetukselle. Hyvä laite sen sijaan pitää tiedot turvassa ja antaa puhujalle sen verran liikkumavaraa että uskaltaa sanoa ja soitella.